Vain minä itse

P o h d i n .

Mitä yleensä ihmiset tekevät yksin kotona?
Viikko sitten en olisi osannut vastata tähän yhtään niin hyvin kuin tänään. Hölmöä sinänsä, koska kyllähän mä oon koko ajan vastauksen tiennyt ja oonhan mä nyt ennenkin ollut yksin. En vain tällä tavalla kuin nyt, kun asun yksinäni vain omassa rakkaassa seurassani. Siksi vastaus kysymykseen vain piti kaivaa esiin nyt, kun elämässä on tilanne jollaisessa ei koskaan ennen ole ollut näin pitkäaikaisesti. Tuppaan analysoimaan tilanteita ja ajatuksiani melko paljon, arvioimaan syy-seuraussuhteita ja pohtimaan miten johonkin tilanteeseen on päädytty. Niimpä, kun ylimmäinen kysymys on pyörinyt mielen päällä tämän viikon ajan, olen analysoinut, pohtinut ja onnekseni myös oivaltanut.

Ensimmäinen viikonloppu omassa kodissa uudessa kotikaupungissa. Tuntuu itsestä hölmöltä olla koko ajan yksin kotona tai puuhastella hiljaisten seinien sisäpuolella kun siihen ei ole tottunut, mutta totta kai tiedostan, että se on täysin normaalia hyvin monilla ihmisillä ympäri maailman. Eivät kaikki muutkaan miljoonat yksin kotona oleilevat koko ajan keksi itselleen tekemistä tai menemistä, eivät sovi kaveritreffejä joka päivälle aamusta iltaan eivätkä lähde lenkille heti kun tuntuu siltä, ettei tiedä mitä muutakaan tekisi. Tommonen mä oon nyt ollut:D Pyöritellyt peukaloita, sopinut treffejä, kuunnellut radiota ja keskustellut juontajan kanssa, tehnyt ruokaa ja kun nämä on hoidettu, todennut, ettei ole enään mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä karkuun peukalonpyörittelyä juoksulenkille. Tiedostan sen, että kaipaan omaa aikaa ja erityisesti hengähdyshetkiä, mutta en vain osaa ottaa niitä nyt, kun aikaa ei muuhun olisikaan. Koko ajahanhan mulla on omaa aikaa! Miten muka kaikki tunnit voisi käyttää omaksi hyväkseen ja hyödykseen tai ottaa niistä kaiken irti? Kuitenkin tiedän, että tilanteeseen on sopeuduttava. Onneksi olen innokas oppimaan ja kehittämään itseäni, joten olen ihan istunut alas ja pohtinut, mitä itse haluan kotona tehdä. Mitä minä haluan tehdä? Mistä sellaisesta tykkään, mitä voisin puuhastella kotona seurasta tai sen puutteesta huolimatta? Mikä mua edes harmittaa niin kauheasti siinä omassa seurassani?

Aamiainen, siitä mä nautin!

On ollut ihan valaisevaa ajatella tätä. Tiedän kyllä, mistä nautin. Tiedän, mitä tykkään tehdä. Mutta tykkäänkö tehdä sitä yksin? No totta kai tykkään! Eihän mua ennenkään ole kukaan muu määritellyt tai käskenyt tehdä jotain tiettyä juttua! Helpottavaa, voin siis jatkaa samojen asioiden ääressä kuin ennenkin...Rakastan leipomista ja kokkailua, pidän reseptien kehittelystä, olen hulluna lenkkeilyyn ja liikuntaan ja nautin uuden testailusta ja vieraissa paikoissa kiertelystä ja kaartelusta. Mihinkään näistä en seuraa oikeastaan tarvitse ja puitteet melko tuntemattomassa kaupungissa kaikkeen tähän ovat loistavat. Mitä siis odotan, mikä on ogelma? Yleensäkin elän periaatteella siitä, ettei asioista kannata tehdä ongelmia. Siksi pysähdyinkin omien ajatusteni äärelle niin pitkäksi aikaa; miksi teen näin vähäpätöisestä asiasta jarruttavan ongelman itselleni? Juuri tällaisena riitän muillekin, miksi en riittäisi itselleni? Oon nyt päättänyt, että aion opetella riittämään itse itselleni silloin, kun yksin olen. Totta kai on mulle tärkeintä edelleen myös päästä tekemään kavereiden kanssa yhdessä ja kokemaan muiden seurassa asioita, mutta aion myös oppia nauttimaan omasta seurastani. Tämä on lupaus, jonka aion pitää. Ja koska haastan itseäni mielelläni, otan tämänkin haasteen sisulla vastaan.

Sitä paitsi oon huomannut yhden ihanan asian! Sunshineraa aloin kirjoittaa noin tasan kuukausi sitten. Tämän kuukauden aikana yli 2200 lukijaa on selaillut läpi mun ajatuksia ja tekstejä! Huikee homma, enhän mä ole siis lähelläkään yksin:) Kiva, että tekstit on ilahduttanu niin monia kertoja ja toivottavasti näin on jatkossakin...kuitenkin omista asioistani ja ajtuksistani sekä tekemisistäni puhelen ja kirjottelen, ihanaa jos muut nautitte niiden kuulemisesta! Oon aina ollut tosi huono pitämään yhteyttä kaikkiin ihmisiin kehen haluaisin. Rakkaat ja ystävät ovat kyllä mielessäni ja kulkevat mukanani, mutta ehkä just siksi välttämättä en aina osaa konkretisoida ajatuksiani heille viestillä. En ole unohtanut ketään, vaikkei viestejä tulisikaan, se vaan tarkottaa että ootte ajatuksissani:) Tästä syystä onkin ollut jotenkin tosi luontevaa kirjoitella kuulumisia nimenomaan tän blogin kautta, kaikille teille tutuille ja tuntemattomille lukijoilleni. Kiitos kaikista ihanista sanoista ja tsempeistä!

Ootteko muuten huomannut blogitekstin jälkeen kommenttikentän vieressä pienet täpät, joihin voi klikata? Niissä lukee esimerkiksi Tykkäsin tekstistä, Hymyilen, Nami, Hyi. Klikkailkaa sieltä mieluisia sanojanne! Ja tietty kommentoikaa tekstejä, näin pysyn kärryillä millaseen suuntaan lähden blogia viemään. Ja ne sanat! Niiden avulla voitte jättää mulle pikaista palautetta täysin anonyymisti, mutta kuitenkin annatte mulle kullan arvoisia ajatuksianne vähän lähemmäs. Tietenkin teen blogia tasan omalla tyylilläni ja itseni näköisesti, mutta lukijat ootte kuitenkin etusijassa ne, jotka sisällöstä ja ulkomuodosta nautitte tai ette nauti! Eli totta kai haluan myös viedä blogiani teitä miellyttävään suuntaan:)

Eli mitä ihmiset tekevät yksin kotona?
Sitä, mitä arjessa kuuluu suorittaa. Sitä, mistä nauttivat ja sitä, mistä ovat kiinnostuneita. Sitä, mikä sillä hetkellä tekevät heidät onnellisemmiksi kuin vielä hetki sitten.

Nyt lähden hymyilemään ja nautiskelemaan omasta seurastani,

 <3 Jenni