Mousseinen Sunnuntai

R u o k a.

Olen viime vuosina täysin hurahtanut! Hurahtanut ruokaan ja ruuan laittoon, sekä ruuasta nautiskeluun. Nautin siitä joka muodossa: puheenaiheena, katseltavana, kehiteltävänä, kokattavana, syötävänä...jos kaikkia osa-alueita käyttää hyväksi ne muodostavat kokonaisuuden, joka pitää mielen virkeänä, kehon ravittuna ja mielialan korkealla. Ruoka inspiroi ja innostaa minua, ja nautin siitä, että keittiössä saa testailla ja kehitellä uutta ilman minkäänlaisia rajoja.

Viime vuoden aikana olen itse jättänyt arkiruuastani pois suurimmaksi osaksi kaikki viljat ja valkoisen sokerin, mikä tekee kokkailuista entistä kiinnostavampaa. Oma ruokavaliomuutokseni on laukaissut mielikuvitukseni uusiin sfääreihin, kun olen joutunut astumaan pois mukavuusalueeltani. Koska enää ei ruokalautaseltani löydäkään pastaa ja kastiketta ja jälkiruokavalikoimasta vehnäsokeripullaa, on näkökulmani ruuanlaittoon kasvanut suuresti. Viljan ja sokerin poisjättäminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin jostain paitsi kokonaan, olen vain korvannut sen jollain muulla! Viljan korvaa helposti siemenkasveilla ja vihanneksilla, ja herkuttelukin on kivempaa kun sitä voi tehdä näillä terveellisillä herkuilla useammin ja samalla ne hellivät kehon lisäksi mieltä;)

Rakastan kehitellä terveellisiä ja omaan ruokavaliooni sopivia luomuksia sekä muutella jo tuttuja ja tunnettuja ruokalajeja ja herkkuja itselleni sopivaan muotoon. Tästä syystä myös blogiini saattaa ilmestyä postauksia ruuasta, luomuksistani ja uusista mieltymyksistäni. Toivon, että ne ilahduttavat monia, avaavat uusia vaihtoehtoja ruokavalioihinne ja saavat veden kielelle! Luen mielelläni kommentteja resepteistäni sekä teksteistäni, eli kommenttikenttään saa jättää minkänäköisiä tahansa terveisiä! Kertoilkaa myös, jos testaatte reseptejäni: olisi ihanaa nähdä millaista inspiraatiota ne herättävät teissä lukijoissa:)

Tänään aamulla, aamiaisihminen kun olen, tein aamupalan jälkkäriksi jo itselle vakioherkuksi muodostunutta suklaa-moussea...joka on siis gluteeniton, sokeriton ja itse asiassa ei edes sisällä suklaata! Resepti on helppo eikä vaadi montaa ainesosaa ja mikä parasta, sitä voi kehitellä ja muokkailla rajattomasti:)

Avocado-banaani-suklaamousse

(kahdelle jälkkäriksi tai yhdelle suuremmalle herkkusuulle)

2 avocadoa

1 iso banaani

4 tl raakakaakaojauhetta

4-5 tl maitoa

1 rkl kookosöljyä

1 rkl hunajaa

(2 tl macaa)

~ Paloittele avocadot ja banaani, blendaa kuohkeaksi 

~ Lisää blenderiin loput ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi

~ Jos haluat (tai maltat), laita jääkaappiin kylmenemään n.puoleksi tunniksi, ei kuitenkaan välttämätöntä!

~ Tarjoile esimerkiksi tuoreiden hedelmien ja marjojen kanssa tai ripottele päälle kookoshiutaleita 

Yksinkertaisuus maan perii, mutta mielikuvituksen kanssa on hauskempaa! Voit korostaa makuja lisäämällä haluamaasi ainesosaa tai vaihtoehtoisesti keksiä joukkoon uusia makuja. Superfoodit antavat hyvää potkua ja lisäravintoa mousseen, lisähunaja tuo makeutta ja maidottoman version luot helposti korvaamalla lehmän maidon esim.manteli- tai soijamaidolla.

Päivitän myös instagram-tililleni välillä kuvia luomuksistani, käykää ihmeessä kurkistamassa sinnekin jos innostuitte:) -----> jeennila

Mousseisia kokeiluhetkiä,

<3 Jenni

Suu auki ja hymy korviin.

A a m i a i n e n.

Ei ole mitään niin ihanaa ja mieltäylentävää ateriaa kuin aamiainen! Päivä alkaa parhaiten kun on kunnolla aikaa istua rauhassa kahvikupin ääressä ja nauttia ilman kiirettä aamupalasta, jonka on pää kallellaan asetellut lautaselle ja jota katsellessa hymyilyttää. En välttämättä edes laske itseäni aamuihmiseksi, mutta aamiaisihmiseksi ehdottomasti kyllä! Arjen pienet hemmotteluhetket minulle koostuvat usein juuri aamiaishetkistä, joko yksin tai yhdessä rakkaani kanssa.

Tänään aamulla nousin aiemmin luomaan itselleni ja paremmalle puoliskolleni juuri tällaista hidasta ja miellyttävää aamiaista. On ihana tunne, kun toinen unen pöppörössä herää ja katsoo valmista aamiaista niin kuin se olisi lottovoiton arvoinen palkinto! Tänä aamuna nautimme kiireettömyydestä ja kahvittelimme pitkään Elmerin loman alkajaisten kunniaksi, sekä tietenkin Sunshineran avajaisten merkeissä:) Teemana oli siksi aurinko ja positiivisuus: nyt ei ole aikaa murjottaa ja aamiaishetkiäkin osaa arvostaa entistä enemmän kun tietää, että kohta muuton myötä ne ovat paljon harvinaisempia yhdessä! Yksi asia on silti varmaa. Nautin ja aion jatkossakin nauttia hetkistä olimme yksin tai yhdessä. Nyt täytyy vain alkaa opetella nauttimaan omasta seurastaan yhä enemmän.

Jos aamut kiukuttavat sinua tai arkirutiineihin kuuluu aamuisin pelkkä murahdus ja lasi mehua juostessa bussille, kokeile seuraavaa: laita kello soimaan 20 minuuttia aikaisemmin kuin yleensä laittaisit. Jo siinä ajassa kerkeät herätä mukavalla tavalla, aivot saavat virikettä kun valmistat aamiaista ja keho saa virtaa kun se saa tärkeää ravintoa heti aamusta:) Joka aamu panostan siihen, että syön aamiaista, mutta tietenkin ajan käytöllisesti hetki vaihtelee töiden ja aikataulun mukaan. Olen opetellut aamiaisen korostamiseen vuorotyöni aikana, joten en tiedä kuinka hyvin saan toteutettua moista varsinkin kiireen ja kouluarjen keskellä, mutta ainakin näin etukäteen olen luvannut itselleni yrittää! Kivempi matkata kotoa suorittamaan arjen askareita, kun vatsa on täynnä ja mieli on tyytyväinen...kuten tänään: kohta lähden töihin onnellisella mielellä juurikin sen täydellisen aamiaishetken ansiosta.

Nautintoa aamiaishetkiin,

<3 Jenni

Luotijunan lailla.

"Have a cider because you are happy,
not to become happy."
Kohtalon iltana korkattu Happy Joe tietää!

W a u.
Jos koskaan olen sanonut, että elämässä on tapahtunut monta isoa asiaa lyhyessä ajassa, perun sanani ja syön ne välipalaksi saman tien. Mikään ikinä elämäni aikana ei meinaan ole muuttunut tällä tavalla näin vähissä päivissä ja tähän tahtiin kuin tällä viikolla! Sain Maanantaina jo itsessään mullistavan tiedon siitä, että pääsin opiskelemaan. Tämä tietenkin jollain asteella viestitti aivoihini kuvaa turkulais-elämästä, sitten syksyllä. Syksy kuitenkin tällä viikolla on tullut luotijunan lailla ellei nopeammin; niin nopeasti etten ole edes kerennyt haukkomaan happea asioiden välissä...

Päätin heti koulupaikkavarmistuksen tultua, että uskon kohtaloon: asioiden pitää mennä juuri niin kuin ne menevät. Tiesin, että jollain on minulle suunnitelma valmiina ja kaikki järjestyy tavalla joka on minulle paras. Silti yöt valvoin olohuoneen matolla asioita mietiskellen ja koko tiistain ja oikeastaan suuren osan keskiviikonkin vapaa-ajastani vietin tietokoneen ääressä. Selailin tarjolla olevia vuokra-asuntoja ja ihmettelin niiden kirjoa, opettelin Google Mapsin avulla tulevan kotikaupunkini katujen nimiä ja kehittelin mielikuvaa unelma-asunnostani. Asuntovaihtoehtoja oli onneksi paljon enemmän kuin kuvittelin ja mielikseni sain olla melko valikoiva tarjonnan suhteen. Etsin viihtyisää yksiötä järkevällä pohjaratkaisulla, mutta ennen kaikkea asuntoa, joka tuntuisi omalta. Niin kuin kaikki muutkin asunnon etsijät, hehhe. 

Kääks

Koska asuntojen saamisessa kilpailu on pahempaa kuin joulun alennusmyynneissä, tiesin, että asuntonäytöissä olisi pakko alkaa ravata tunnollisesti mahdollisimman pian, että jostain tärppäisi. Puhelin kävi kuumana kun soittelin ristiin rastiin, ympäri ja ämpäri ja kynä sauhuten täytin ruutuvihkoon lisätietoja potentiaalisista asunnoista. Torstai-aamuna sovin spontaanisti iltapäiväksi näytön mahtavalta vaikuttavaan yksiöön, joten heti puhelun jälkeen hyppäsin matkaseuran kera autoon ja hurautin sen kummempia ajattelematta katsomaan asuntoa Turkuun! Tiedostin, että tästä asunnonetsintärupeama vasta alkaisi, mutta miksei heti ensimmäisenä menisi katsomaan sitä toivomaansa napakymppiä? Ja onnekseni menin...sillä asunto oli vielä parempi kuin kuvittelin:) Luotin intuitioon; jo ensi-silmäyksellä se tuntui omalta.

Siskokset matkalla, hihh! Tunnelmaa laidasta laitaan...

Ilmaisin mielipiteeni jo näytössä: tämä se on! Menin välittäjätoimistolle suoraan näytöstä antamaan yhteystietojani ja ilmaisemaan jättimäisen kiinnostukseni asuntoa kohtaan luullen, että tämä prosessi vasta mahdollistaisi hakijoiden vertailun ja myöhemmin vuokralaisen valitsemisen. Luotin, että asunto on minun jos sen kuuluu olla, mutta henkisesti varauduin taisteluun, sillä näytössä oli selvästi muitakin kiinnostuineita. Korvat höröllä ja silmät pyöreinä kuitenkin änkytin iloista vastausta, kun täytettyään puolet tiedoistani välittäjä totesi melko selkeästi, ettei asiassa oikeastaan ole epäselvyyksiä ja että todella todennäköistä on että juuri minä saisin asunnon. Halleluja, ajattelin ja jännitys alkoi kuplia varpaissa asti...Kuhinan ja keskustelun jälkeen asunnon välittäjä sekä minua palvellut työntekijä astuivat huoneeseen heilutellen laskua: minut oli kaikista hakijoista valittu vuokralaiseksi ja tässä olisi takuuvuokran lasku! "Jos siis haluat asunnon, tähän allekirjoitusta niin tehdään tästä virallista." Näin jälkikäteen järkeillen olisi päässäni voinut edes käväistä pieni ajatuksen poikanen siitä, haluanko todella asunnon. Sillä hetkellä en empinyt, vaan tiesin asioiden järjestyvän allekirjoituksellani juuri niin kuin sisimmässäni eniten toivoinkin!

Välitysfirman ulkopuolella vedin keuhkot täyteen iloa, mutten silti millään osannut käsittää, että sain juuri sen mitä tavoittelin ja vain muutamassa tunnissa! Kotimatka meni ilon sekaisin tuntein, en voinut, enkä vieläkään voi, uskoa mitä olin juuri mennyt tekemään ja kuinka pelottavan helposti kaikki lopulta kävi. Todistin juuri melkoisen menestystarinan: asuntonäyttölistani jäi ensimmäiseen ehdokkaaseen! Vaikka kyseessä selkeästi oli todellinen true match, edes minä, nopean toiminnan naisena tunnettu, en ole koskaan aiemmin tehnyt tällaista megapäätöstä ilman sekunnin murto-osan mietintätaukoa:D Ehkä tässä lähipäivinä alan hahmottaa tilannetta paremmin: seuraavan kerran palaan Turkuun, koska minulla on kaupungissa asunto. En ole enää pelkkä turisti tai vierailija, minä asun Turussa. Asun. Turussa.

Nyt sulattelemaan tätä,

<3 Jenni

Welcome to my Sunshinera

E l ä m ä. 

Välillä se junnaa paikoillaan, ottaa takapakkia ja turhauttaa. Yleensä se kuitenkin osaa myös yllättää, innostaa ja antaa nautittavaa. Elämää parhaimmillaan voi olla kun näkee ympärillä pienistä onnen hetkistä koostuvia kokonaisuuksia. Silloin parhautta löytyy joka nurkan takaa.

Suurin syy, miksi Sunshinera on nyt perustettu löytyy sellaisen nurkan takaa, jonne en ole vielä ikinä kurkistanut. Elämä heittää välillä kuperkeikkaa ja Maanantaini mullistui kun sain tällä viikolla tietää, että olen saanut opiskelupaikan: Turun Ammattikorkeakoulun Toimintaterapeuttikoulutukseen! Siis Turun ammattikorkeakouluun: kouluun, jota tämä ikuinen vantaalainen ei ole koskaan nähnyt ja nurkille, jotka ovat minulle tuikituntemattomia.

Viime viikolla hyppäsin Bag Jumping-vapaapudotuksen kuudesta metristä ilmapatjalle Aurajoen Rannassa. Oli ihanan lämmin ilma ja onnellinen olo. Hypyn jälkeen adrenaliinihöyryissä ja silmät loistaen tulin todenneeksi, ettei olisi yhtään hullumpi muuttaa Turkuun, jos opiskelupaikan sieltä saisin. Yli kuukauden toivoin todella ensimmäisen varasijan muuttumisesta viralliseksi opiskelupaikaksi. Tämän viikon alussa kaikki tapahtui. Kirje tuli postissa, joka ilmoitti Turun toiveidentäyttäjien kuulleen toiveeni ja hyväksyneen minut opiskelemaan:) Minut! 

Pitkään mietitty blogin perustaminen sai myös aloituspotkun, nyt kun vihdoin voin kirjoittaa varmasti siitä, mitä polkua lähden syksyn mittaan kulkemaan. Päivitän blogia päiväkirjan tavoin ja tahdon jakaa oman uuden elämänvaiheeni intoa kaikille, ketkä sitä tahtovat seurata. Seuraavia vuosia en osaa edes kuvitella, mutta seuraavaan muutamaan viikkoon tulee ainakin mahtumaan armotonta asunnon etsintää, muuttoa ja tavaroiden kantoa, onnen kyyneleitä ja asioiden järjestelyä. Odotan innolla hetkeä, kun sydämestäni kutsun Turkua kodiksi ja saan luotua uuden ja innostavan elämän vieraalle paikkakunnalle..tahdon elää päivän kerrallaan ja mahduttaa jokaiseen pienen extra-ripauksen hymyä. Tervetuloa seuraamaan Jennin omaa Sunshineraa-tietä ja aikakautta, joka toivon mukaan täyttyy auringosta! 

<3 Jenni