perjantai 12. syyskuuta 2014

Olen keltanokka ja ylpeä siitä!

K e l t a n o k k a .

Mikä keltanokka? No, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija! Uusi(avuton) ja vähän pihalla, vieras naama, aloitteleva opiskelija, ihmettelevä oppija, totutteleva kokeilija. Sellainen mä olen, Turun Ammattikorkeakoulun vuoden 2014 keltanokkiin kuuluva! Meitä on siis monta monta tuhatta muutakin, ja se huomattiin eilen. Siitä lisää alempana:) 

Näistä oman pihan ompuista en saa tarpeekseni!

Tällä viikolla alkuviikosta oli rentoa koulussa. Oikeastaan aika usein ja aika paljon ajasta on rentoa koulussa. Tuntuu, että aina on rentoa koulussa, anatomian luentoja ja sen n.800 sivuisen oppikirjan raahaamista lukuunottamatta. Musta on aivan ihanaa, ettei tunteja tai koulun käyntiä oteta liian vakavasti vaan siihen suhtaudutaan tunnollisesti, mutta samaan aikaan nimenomaan rennosti. Mua on kuitenkin oikeastaan usein koulussa jopa turhauttanut kaikki se rentous! Totta kai, koska kyse on perusopinnoista, käydään nimensä mukaisesti aineissa läpi perusteita perinpohjaisesti, mikä on hyvä. Mutta kun haluaisi jo päästä kunnolla opiskelemaan:D! Siksi onkin oikeastaan tuntunut hullulla tavalla mahtavalta, kun anatomian tunnit koittavat; ne haasteellisimmat ja eniten teoriapainoitteiset luennot. Huomaan odottavani innolla tunteja ja materiaali on todella mielenkiintoista, mutta ennen kaikkea oon hullaantunut siitä tunteesta, joka luennoilla tulee. Tunne siitä, että Apua! Paljon tietoa! Liikaa tietoa yhteen lauseeseen! Pelkkää latinaa! Liian kova tahti! Joka sana on opeteltava uutena asiana! Huomaan olevani ihan liekeissä hihhi, se on sitä opiskelua jota kaipaisin enemmänkin, ja sitä, mikä todella pitää aivot virkeänä. Kuinka usein teille käy niin, että katsotte kelloa luullen aikaa samaksi kuin tunti sitten? Ettette edes huomaa, että kelloa katsoessanne tuntia näyttävä viisari onkin teidän huomaamattanne mennyt numeron eteenpäin? Ettette edes tajua, kuinka nopeasti voi tunti humahtaa ohi? Tätä käy anatomian tunneilla mulle.

Muut kurssit on myös hirveän mielenkiintosia, mutta käydään asioita hitaammin ja ollaan aloiteltu vähän verkkaisemmassa tahdissa tohon anatomiaan verrattuna. Käymme asioita läpi yhdessä pohtien ja keskitymme niin suurpiirteisiin asioihin, ettei välillä edes tunnu siltä, että paikalle on tullut oppimaan uutta! Toisaalta se on taas se, mikä mua viehättää niissä aineissa: et edes tunne opiskelevasi, kun niin paljon oivalluksia tapahtuu oman elämän ja omien kokemusten kautta, kuitenkin teoriaan pohajutuen:) Pointtina kuitenkin se, että oon ihan innoissani koulusta, eikä viikonloppukaan tunnu niin odotetulta tai hitaasti saapuvalta, kun koulussa on kivaa ja mielekästä! Älkääkä siis käsittäkö väärin, mä pidän koulunkäynnistä ja tietenkin yritän nyt nauttia tästä rennosta meiningistä. Oon meinaan huomannut, että oon ehkä vähän turhankin malttamaton ja nimenomaan esimerkiksi opiskelujen suhteen välillä! Huomaan, että välillä tulee oikea hinku ahmia itseä kiinnostavia asioita ja siihen liittyvää tietoa, eikä siksi välillä tunnu tunnit siihen riittävän. Tiedän kuitenkin, että tää on vasta uuden oppimisen alkua ja siksi oon hirvittävän onnellinen, kiitollinen ja tyytyväinen, että oon löytänyt alan, jossa odotan jokaista kurssia ja sen tuomaa sisältöä:) Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä kouluviikko!


"Minä Keltanokka lupaan ja vakuutan..."

Sitten vapaa-aikaan. Eilen, eli torstaina, meille kaikille Turun Ammattikorkeakoulun keltanokille yhdessä ainakin DIAK:in kanssa järjestettiin yhteinen rastikierros ja jokavuotisen perinteen mukaiset Keltanokka-kastajaiset ja -bileet, tänä vuonna teemalla Asian express. Käytännössä pukeuduimme kaikki Aasia-teeman mukaisesti, muodostimme neljän hengen joukkueita, jotka yhdistettiin jonkun toisen koulutusalan joukkueen kanssa, ja kiersimme ympäri kaupunkia rasteilla suorittaen erilaisia tehtäviä. Ennen rastikierrosta kaikki Keltanokat vannoimme yhteen ääneen valan, jossa lupasimme olla avoimin mielin ja pitää koulujemme mainetta yllä. Musiikki pauhasi Samppalinnan kentällä, porukka hengaili Aasia-vaatteet päällä, aurinko paistoi ja fiilis oli loistava. Valan jälkeen kaste, jonka paikallinen palokunta letkuillaan suoritti pitäen huolta, ettei kukaan jäänyt kuivaksi, lähdimme kiertämään rasteja. Siinä vaiheessa kun löysimme ensimmäisen rastin, oli mun aika lähteä töihin. En siis ite kiertänyt rasteja, koska menin tekemään iltaharjoittelun uudelle työpaikalleni ja tietenkin, koska koulutus oli sovittu ennen bileistä tullutta tietoa, tunnollisena menin töihin ja jätin rastikierroksen väliin. Alkupäivän hyvällä fiiliksellä menin töihin ja koska töissä oli kuitenkin mukavaa ja koulutus oli antoisa, ei jäänyt harmittamaan etten päässyt rasteille:) Ens viikolla mun pitäisi nyt siis pystyä olemaan yksin töissä ja hoitamaan sulkeminen itsenäisesti! Kuhan homma rutinoituu, oon varma, että se hoituu kyllä.

Lähtökohta asulle...
Melkein valmiina...
Ja lasit kruunasi koko komeuden!
Ei epäilystäkään etteikö kyseessä ois Aasia-teema, eihän?;)

Mulla oli hieman ongelmia asuvalinnan kanssa, koska halusin tietenkin pukeutua ennen töitä valaa ja kastajaisia varten, mutta toisaalta meikin, hiusten ja asusteen piti olla helposti hävitettävissä niin, että jäljelle jäisi työvaatteissa palveleva asiakaspalvelija-minä. Niimpä päädyin yksinkertaiseen "olen Aasialainen"-ratkaisuun. Mitä Aasiasta löytyy? Kukkia, palmuja, flamingoja, värejä, blingiä...Totesin asun hyväksi; tarpeeksi erottuva, mutta helposti piilotettava;) Illalla töiden jälkeen vaihdoin työvaatteet takasin Aasia-teeman vaatetukseen ja etsittyäni käsiini tovereita lähdimme yhtä matkaa kohti Keltanokkabileiden varsinaisia bileitä! Tanssimme, juttelimme, nautimme toistemme seurasta ja siitä huolimatta saimme lähdettyä aikaisin kotiin, jotta kerkesimme nukkua ennen perjantai-aamun kahdeksalta alkavaa neljän tunnin anatomia-luentoa:D Musta se oli aika saavutus, ja kertoo siitä, että oon tosiaan löytänyt ihmisiä jotka ajattelee ja toimii samalla tavalla kuin mä; ihanaa! Ei tarvii vetää kännejä, ei tarvii örveltää, vaan hauskaa voi olla tanssimalla ja hengailemalla, mutta yöuniaan ei kannata missata joka bileiden takia. Oon onnellinen, että oon löytänyt näitä ihmisiä ympärilleni, oon onnellinen, että oon Keltanokka, ja oon onnellinen, että Turku tuntuu koko ajan viihtyisämmältä. Ja  vaikken päässytkään rasteille, tykkäsin kyllä tapahtumasta ja viihdyin:)

Hyvä meidän joukkue! ...vaikken ollutkaan kuin henkisesti mukana...
Perinteinen kaverikuva;)

Loppuun vielä pakko hehkuttaa! Oon aivan superonnellinen siitä, että mun pyörä on jälleen toimintakykyinen! Eli sain siis vihdoin aikaseksi pumpata täysin tyhjän renkaan täyteen, haha. Täällä Turkkusessa pyörä on kyllä ihan ykkönen; kaikkialle pääsee suit-sait-sukkelaan ja välimatkat on sen verran lyhyitä, ettei oo paikkaa, johon ei pyörällä jaksaisi lähteä! Oon tässä nyt pari viikkoa kävellyt muun muassa koti-keskusta-koti-väliä (n.5km per suunta), mikä ei oo ollut ongelma, mutta onhan se hienoa nyt kun pyörä on alla ja keskustaankin viilettää alle vartissa. Jep, Turku on selvä pyöräilijä-kaupunki joten mun sääntö numero yks: pyörä miehen (Turkkusen) tiellä pitää!

<3


Nyt viikonlopun viettoon, 
<3 Jenni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jäikö kysymyksiä? Kommentoitavaa? Jätä terveisesi!