lauantai 2. elokuuta 2014

Luotijunan lailla.

"Have a cider because you are happy,
not to become happy."
Kohtalon iltana korkattu Happy Joe tietää!


W a u.
Jos koskaan olen sanonut, että elämässä on tapahtunut monta isoa asiaa lyhyessä ajassa, perun sanani ja syön ne välipalaksi saman tien. Mikään ikinä elämäni aikana ei meinaan ole muuttunut tällä tavalla näin vähissä päivissä ja tähän tahtiin kuin tällä viikolla! Sain Maanantaina jo itsessään mullistavan tiedon siitä, että pääsin opiskelemaan. Tämä tietenkin jollain asteella viestitti aivoihini kuvaa turkulais-elämästä, sitten syksyllä. Syksy kuitenkin tällä viikolla on tullut luotijunan lailla ellei nopeammin; niin nopeasti etten ole edes kerennyt haukkomaan happea asioiden välissä...

Päätin heti koulupaikkavarmistuksen tultua, että uskon kohtaloon: asioiden pitää mennä juuri niin kuin ne menevät. Tiesin, että jollain on minulle suunnitelma valmiina ja kaikki järjestyy tavalla joka on minulle paras. Silti yöt valvoin olohuoneen matolla asioita mietiskellen ja koko tiistain ja oikeastaan suuren osan keskiviikonkin vapaa-ajastani vietin tietokoneen ääressä. Selailin tarjolla olevia vuokra-asuntoja ja ihmettelin niiden kirjoa, opettelin Google Mapsin avulla tulevan kotikaupunkini katujen nimiä ja kehittelin mielikuvaa unelma-asunnostani. Asuntovaihtoehtoja oli onneksi paljon enemmän kuin kuvittelin ja mielikseni sain olla melko valikoiva tarjonnan suhteen. Etsin viihtyisää yksiötä järkevällä pohjaratkaisulla, mutta ennen kaikkea asuntoa, joka tuntuisi omalta. Niin kuin kaikki muutkin asunnon etsijät, hehhe. 


Kääks
Koska asuntojen saamisessa kilpailu on pahempaa kuin joulun alennusmyynneissä, tiesin, että asuntonäytöissä olisi pakko alkaa ravata tunnollisesti mahdollisimman pian, että jostain tärppäisi. Puhelin kävi kuumana kun soittelin ristiin rastiin, ympäri ja ämpäri ja kynä sauhuten täytin ruutuvihkoon lisätietoja potentiaalisista asunnoista. Torstai-aamuna sovin spontaanisti iltapäiväksi näytön mahtavalta vaikuttavaan yksiöön, joten heti puhelun jälkeen hyppäsin matkaseuran kera autoon ja hurautin sen kummempia ajattelematta katsomaan asuntoa Turkuun! Tiedostin, että tästä asunnonetsintärupeama vasta alkaisi, mutta miksei heti ensimmäisenä menisi katsomaan sitä toivomaansa napakymppiä? Ja onnekseni menin...sillä asunto oli vielä parempi kuin kuvittelin:) Luotin intuitioon; jo ensi-silmäyksellä se tuntui omalta.

Siskokset matkalla, hihh! Tunnelmaa laidasta laitaan...
Ilmaisin mielipiteeni jo näytössä: tämä se on! Menin välittäjätoimistolle suoraan näytöstä antamaan yhteystietojani ja ilmaisemaan jättimäisen kiinnostukseni asuntoa kohtaan luullen, että tämä prosessi vasta mahdollistaisi hakijoiden vertailun ja myöhemmin vuokralaisen valitsemisen. Luotin, että asunto on minun jos sen kuuluu olla, mutta henkisesti varauduin taisteluun, sillä näytössä oli selvästi muitakin kiinnostuineita. Korvat höröllä ja silmät pyöreinä kuitenkin änkytin iloista vastausta, kun täytettyään puolet tiedoistani välittäjä totesi melko selkeästi, ettei asiassa oikeastaan ole epäselvyyksiä ja että todella todennäköistä on että juuri minä saisin asunnon. Halleluja, ajattelin ja jännitys alkoi kuplia varpaissa asti...Kuhinan ja keskustelun jälkeen asunnon välittäjä sekä minua palvellut työntekijä astuivat huoneeseen heilutellen laskua: minut oli kaikista hakijoista valittu vuokralaiseksi ja tässä olisi takuuvuokran lasku! "Jos siis haluat asunnon, tähän allekirjoitusta niin tehdään tästä virallista." Näin jälkikäteen järkeillen olisi päässäni voinut edes käväistä pieni ajatuksen poikanen siitä, haluanko todella asunnon. Sillä hetkellä en empinyt, vaan tiesin asioiden järjestyvän allekirjoituksellani juuri niin kuin sisimmässäni eniten toivoinkin!

Välitysfirman ulkopuolella vedin keuhkot täyteen iloa, mutten silti millään osannut käsittää, että sain juuri sen mitä tavoittelin ja vain muutamassa tunnissa! Kotimatka meni ilon sekaisin tuntein, en voinut, enkä vieläkään voi, uskoa mitä olin juuri mennyt tekemään ja kuinka pelottavan helposti kaikki lopulta kävi. Todistin juuri melkoisen menestystarinan: asuntonäyttölistani jäi ensimmäiseen ehdokkaaseen! Vaikka kyseessä selkeästi oli todellinen true match, edes minä, nopean toiminnan naisena tunnettu, en ole koskaan aiemmin tehnyt tällaista megapäätöstä ilman sekunnin murto-osan mietintätaukoa:D Ehkä tässä lähipäivinä alan hahmottaa tilannetta paremmin: seuraavan kerran palaan Turkuun, koska minulla on kaupungissa asunto. En ole enää pelkkä turisti tai vierailija, minä asun Turussa. Asun. Turussa.



Nyt sulattelemaan tätä,
<3 Jenni




6 kommenttia:

  1. Hei mitäää en tienny sun blogista!? Vaikuttaa kivalta, jään odottelemaan kuulumisia. Ja ihan sikana onnea vielä, kaikesta! :) <3

    VastaaPoista
  2. Vasta alotin sen, ei hätää eli täältä vaan kuulumisia! kiitos ihana ja superkiitokset tsempistä:))))

    VastaaPoista
  3. Moikka! Ei olla ikinä oikein kunnolla tutustuttu, mut oon sua seuraillu fbssä ja instassa, öö, vaihtovuodesta asti? :D Niin miksen nyt tulis kattomaan sun blogiakin. Ja tervetuloa Turkuun! Täällä mäkin oon, ehkä nähään jossain AFS-piireissä. Mut varmaan jätän ne vähän vähemmälle nyt ens kaudella, viime vuonna kävin vielä leireillä ja olin yhen tytön yteyshenkilö. Ihan sikahyvä säkä asunnon kans! Ite kävin vuos sitte noin 10:ssä eri asuntonäyttelyssä ja en siltikään saanu asuntoa, vaan tää nykynen tuli yhden tutun tutun kautta niin ettei muut päässy ees kattomaan. Jos joskus tuntuu että oot ihan hukassa niin voin näyttää jotain mestoja täällä, kun kerran fb kavereitaki ollaan oltu niin kauan vois ehkä joskus tavatakin :D Mullaki on blogi, http://mirvalife.blogspot.fi/ mutten nyt oo hirveesti kirjotellu turusta mitään, paitsi et tää on ihan mahtava kesäkaupunki!

    T. Mirva (argentiina 2010-2011 ;)

    VastaaPoista
  4. Moikka, kiitos kommentista ja ihana kuulla että paikallisia suhteita on jo olemassa;)! Kahviseura ja vinkit kelpaa loistavasti aina varsinki kun kyse on uudesta paikasta, eli otan kutsun vastaan mielelläni! Ilmottelen ku sinnepäin täältä muuttelen, ja toki täältä blogistaki voi seurailla kuinka muutto etenee:) .........muutaman viikon päästä jo siellä, kääks!

    VastaaPoista
  5. hei
    ihanaa lukea sun kirjoitusta ja iloita sun kanssa kaikesta :) t.M

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, tervetuloa mukaan seurailemaan! koskaan ei voi olla liian montaa iloitsijaa kyydissä:)

    VastaaPoista

Jäikö kysymyksiä? Kommentoitavaa? Jätä terveisesi!