Minuutteja ja Muuttohommia

O f f i c i a l .

Ensimmäinen oven avaus...

Virallista se on ollut noin 35 tuntia, käytännössä totta se on ollut noin 24 tuntia. Tavarat on viety, sänky on kannettu puuskuttaen kerrostalon ylimpään kerrokseen, pölyt on pyyhitty nurkista ja uutuuttaan kiiltävä kahvinkeitin on korkattu. Virallisesti minulla on nyt oma koti, jossa aloitan kohta opiskelijaelämän ja käännän uuden sivun omassa elämänkerrassani. Tässä postauksessa hieman päivitystä kuluneelta viikolta ja Projekti Turkuun Muutosta.

Onnekseni elämäni on täynnä rakkaita ja kultaakin arvokkaampia ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua tässäkin urakassa, potkineet takamukselle, aiheuttaneet hymyn aihetta ja toruneet unisia ja stressantuneita tiuskimisiani. On ollut todella voimia verottavaa hoitaa asioita jo nyt tukijoukkojen  kanssa; en edes pysty kuvitella mitä olisin tehnyt ilman heitä! Käytännössä olen siis nyt siinä tilanteessa, että kaikki tavarani on siirretty odottamaan paikalleen laittoa Turkuun ja uuden kotini avain on linkitetty roikkumaan samaan avaimenperään nykyisen asuntomme avaimen kanssa. Kaikki tämä sen ansiosta, että tällä viikolla olen armottomasti muuttanut päivä toisensa jälkeen. Yöllä unissani olen harhaillut pahvilaatikoiden keskellä. Hereillä ollessani olen sitten päivät pakannut, järjestellyt, touhunnut ja ostellut välttämättömyyksiä. Huomannut olen muun muassa sen, että viinilasien pakkaaminen on yllättävän aikaa vievää hommaa, ja sohvan osto ei ole päivässä ohi...

Alkuviikko meni töitä tehdessä ja "nähdään joskus"- toivotuksia sanellessa. Vaikka on orpo olo, on helpottavaa, ettei tällä viikolla ole ollut töitä kuin muutama päivä. Aika on kulunut minuuttiaikataululla muutenkin, joten onneksi velvollisuudet työn osalta on jo hoidettu! Viihdyin työpaikallani todella hyvin ja nautin työkavereideni seurasta, joten oli harmittavaa joutua lähtemään. Tiedän kuitenkin, että uudet haasteet jo odottavat, että pääsevät täyttämään tämän työpaikan jättämän aukon elämässäni...tiistaina minulla oli viimeinen työpäivä, joka kului näistä syistä hymyillen, mutta haikein mielin. Ja mahtui sekaan paljon nauruakin, muun muassa siinä vaiheessa, kun työvuoroa oli jäljellä vielä kaksi tuntia ja jutellessani työkaverin kanssa, sekunnin sadasosassa löysin itseni uima-altaasta litimärät työvaatteet päälläni...työkaverin työntämänä tietenkin:D

Hämmentävän nopean toiminnan ansiosta nousin altaasta
epäuskoisesti nauraen ja vettä valuen!

Työvaatteet saivat kyytiä....

...ja tilalle tulivat lennosta kehitellyt korvaavat vaatteet!
Olettekos ennen nähnyt farkkusortseja uimavalvojan työasuna:D

Viikko jatkui työpäivien jälkeen kiireisenä. Kävin keskiviikkona päiväreissulla Turussa hakemassa avaimet uuteen asuntooni ja astuin tuosta maagisesta yksiön ovesta ensi kertaa sisään näytön jälkeen. Oli hauskaa katsoa asuntoa uudestaan ja huomata asioita, joita ei näytössä ollut huomioinut: alkovi olikin leveämpi ja ikkunoissa ei ole sälekaihtimia! Ei kuitenkaan mitään radikaalia, ja ilahduin kun vanhempanikin kehuivat asuntoa. En siis voinut kehitellä näytössä kiirepäissäni itse tunnetta siitä, että asunnosta saisi hyvän kodin koska muutkin ovat samaa mieltä:) hommaa kuitenkin riittää vielä pitkään nyt sen jälkeenkin, kun tavarat on mahdutettu ovesta sisään.

Onnekseni vanhempani (ja koko perheeni sekä poikaystäväni!) ovat olleet täysillä mukana muutossani ja kun keskiviikkona menin hakemaan avaimia, tulivat Äitini ja Isäni illemmalla perässä peräkärryllä tuomaan osaksi tavarani, jotka heitimme suoraan asuntoon odottamaan viikonloppua. Päiväreissu Turkuun ei onneksi ole kohtuuttoman pitkä urakka, joten pystyimme jakamaan muuton muutamalle päivälle. Niinpä perjantaina sitten pakkasimme kaikki loput tavarat peräkärryyn ja taas kaksi tuntia ajoimme suoran moottoritien päästä päähän: Helsingistä Turkuun. Kamat roudattiin sisään perjantaina ja urakkaa jatkoimme koko lauantain...raskaita ja työntäyteisiä päiviä! Leirimeiningillä söimme mikroruokaa pahvilautasilta, kasasimme huonekaluja ja ripustimme verhoja ja lamppuja. En olisi ikinä saanut itse aikaiseksi kaikkea sitä, mitä me yhdessä saimme päivässä aikaan...Luojalle kiitos rakkaasta perheestäni, jotka urhoollisesti auttoivat muutossa. Miten joku pärjääkin yksin tällaisella hetkellä?

Siskoenergiaa

Pakkauspuuhia ja muuttoapu paikalla<3

Uudessa kodissa työ touhuissa, ja millä
kiitollisuuden hymyllä katson tätä kuvaa:)

Kaikki perheenjäseneni ovat aktiivisia ja porskutamme menemään kun tilanne sen vaatii. Ja vaikkei vaatisikaan, olemme kaikki lahjakkaita pitämään itsemme sekä toisemme kiireisinä. Tästä todisteena aikataulu, jonka olimme tälle viikonlopulle luoneet: perjantaina ja lauantaina tosiaan muutimme, mutta lauantai-iltana ajoitimme lähtömme niin, että ehdimme Turusta ajaa suoraan Vihtiin. Kello 22 alkoi Vihdin Kesäteatterin yönäytös Tuntihommia Urakalla, jonka koko perheen voimin menimme katsomaan. Nimi osui ja upposi, hihi, kuulosti ihan meidänkin viikonlopulta. Esitys oli onneksi aivan loistava ja todella hauska, joten edes sata kiloa painava väsymys ei päässyt valloilleen kun seurasimme teatteria!

Vielä jaksoi hymyilyttää yölläkin,
teatterin väliajalla!

Kotiin tullessa oli kyllä kaikkensa antanut olo, joten mikään ei tuntunut paremmalta kuin kaatua patjalle yhdessä rakkaan kanssa ja nukahtaa onnellisena tietäen, että seuraavana aamuna ei tarvitsisi muuttaa. Ah tätä autuasta tunnetta, kun projektin ensimmäinen osa on saatu hoidettua! Vielä on edessä paremman puoliskoni muutto, jossa tietysti olen satasella mukana. Oma seuraava etappi alkaa kuitenkin keskiviikko-aamuna, kun lähden yhdessä ystäväni kanssa laittamaan tavaroita paikoilleen, siistimään nurkat ja tekemään uudesta Turun asunnosta kotia.

Siihen asti hymyjen kera,

<3 Jenni