torstai 28. elokuuta 2014

Tulin jäädäkseni

L ä h t ö l a u k a u s .

Koti-ikkunasta<3

Täällä mä nyt olen! Kattelen ympärilleni täällä kahdeksannessa kerroksessa, Turussa, yksin, omassa kotona. Ensimmäistä iltaa vietän yksin tässä asunnossa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan syön iltapalaa ihan pelkästään omassa rakkaassa seurassani. Tuntuu vähän hassulta. Hassulta ja epätodelliselta. On kuitenkin ihana tunne vihdoin olla kotona ja löhötä kalustetussa asunnossa, jossa tavarat on paikoillaan ja ruuanlaitto mahdollisuudet voi luokitella normaaliksi:D Hengähdystauko on tervetullut, kun viimepostauksen jälkeen ei meinaan oo paljon taaskaan kerennyt lomailla!Viikonloppu meni matkustaessa Vantaalle, muuttaessa mun ja Elmerin yhteistä kotia tyhjäksi ja loppusiivousta tehdessä. Eikä siinä vielä kaikki. Alkuviikko yritettiin vielä tehdä Elmerille kotia ja laittaa tavaroita paikoilleen...

Muuttohommat on ollu todella raskaita fyysisesti, kun kokoajan ravaa paikasta toiseen ja pakkailee ja purkaa ja nostelee ja siirtelee. Eniten tää aika on kuitenkin ollu vaikeaa henkisellä tasolla. On ollu oikeasti rankkaa pitää niin monia lankoja käsissä, miettiä omia ja toisen tunteita sekä tavaroita ja muuttaa kahteen eri osoitteeseen yhdestä samasta---varsinkin kun kyseessä ei ole kuin matkallinen erotus, ei siis parisuhteen loppu! (Tämä siis kaikille teille vastauksena, jotka pohditte, kuinka meidän kahden kävi: Ei, emme eroa ja Kyllä, aiomme ottaa etäsuhteen avoimin mielin ja supertsempillä vastaan.) Mutta täytyy myöntää että supertsemppiä on jo koeteltu. Tuntui loputtomalta urakalta kun jokainen tavara, joka meidän yhteisessä kodissa osui silmään tai löytyi kaapista, päätyi samojen kysymysten alle: Onko tää sun vai mun? Otatko sä tän vai vienkö mä? Kumpi tätä tarvitsee enemmän? Luojalle kiitos me ei sentään erottu, eikä siksi välit olleet huonot; en tiiä miten tostakin ruljanssista olis selvitty vaikkapa riitelyn siivittämänä! Meillä jaot meni tasasesti ja tietysti toisen rakkaan puoliskon tsemppi on ollut korvaamatonta näinä aikoina:) Elmeri, vanhempien ja ystävien lisäksi, on ollut mun syypää hymyyn muutenkin viime vuosina, mutta varsinkin nyt tässä stressin ja muutoksen keskellä, näin imelästi sanottuna. Mutta oli imelää tai ei, totta joka sana:)

My lovely girls, näistä hetkistä huokuu sitä energiaa<3
Helpotusta ja pientä tuuletusta muuttokiireiden keskellä on onneksi myös ollut, niin oman kuin nyt Elmerinkin muuton keskellä. Jokaiseen päivään pala aurinkoa, oon sitä mieltä. Omaksi ilokseni sain kunnon irtioton arjesta viikonlopun aikana, kun kerkesin vielä muuttamisen lomassa käydä viettämässä pitkän ja hauskan tyttöjen illan lauantaina! Teki kyllä niiiin hyvää, vaikka seuraavana aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen muuttaminen tuntui entistä rankemmalta, hihhi;) Oli niin hauskaa nähdä porukassa tyttöjä, jotka kaikki tänä syksynä kokee muutoksia elämässään! Jännityksellä ja hymyssä suin odotan ja toivon kaikille meille pelkkää hyvää:)

"No miiiitäs tänään syötäisiin"...:D
..."munakasta, niihin löytyis jopa aineksia!"

Muuttojen yhteydessä tavarat on olleet koko ajan väärissä paikoissa, mutta nyt vihdoin molemmat meistä ovat saaneet omat tavaransa uusiin koteihin, joten kohta voi jo huokaista helpotuksesta! Varsinkin ruuanlaitto on helpottunut sadalla prosentilla. Ahh sitä ilon määrää, kun kohta voi taas syödä normaalisti silloin kun kroppa ruokaa tarvitsee! Ei ole meinaan yksi eikä kaksi kertaa, kun ruokaa on tehty yllä olevien kuvien periaatteella: tilanteen mukaan mennään:D Ruokaa on viime aikoina loihdittu tyhjästä jääkaapista, ilman hellaa tai edes lautasia...se, jos mikä vaatii luovuutta ja hermoja! Ja koska muuttojen kokkausmahdollisuudet ja siihen käytettävät välineet ovat olleet melko rajallisia, ruokaa on syöty eväsrasian kantta lautasena käyttäen, kaikki on syöty kypsentämättömänä koska hellaa ei ole ollut ja aamukahvi on juotu mustana pahvikupista ilmapatjalta herättyämme, ymmärrettävästi ruokapuoli on ollut myös melko säännötöntä. Siis säännöllisyyden vastakohtaa. Viime viikot on muutenkin mennyt plörinäksi kaiken rutinoituneen kanssa; asioita on vaan putkahtanut hoidettavaksi niiiiin monta ja liikkuvia palasia on ollut enemmän kuin palapeliin mahtuu! Siksi huomaan oikeasti odottavani helpottuneena jo sitä, että koulu alkaa ja päiviin tulee rytmiä ja jotain tolkkua:D Se tietää samassa toivottavasti myös unirytmin järkevöitymistä, ruokarytmin korjautumista ennalleen sekä liikunnan säännöllisyyden autuasta onnea. Ai että kun odotankin jo kaikkea tota...vaan eipä tarvii kauan odottaa, koska huomenna se hehkutettu oppilaitos aukaisee ovensa ja mulla alkaa koulu! Melkein kahden vuoden tauon jälkeen alan taas opiskella! Tää ajatus tekee mut hyvin onnelliseksi tällä hetkellä.

Hauskaa hetken aikaa, mutta kaipaan jo jotain pysyvyyttä takasin elämääni:D

Muutama yö nukuttuamme ilmapatjalla ja muutama yö Elmerin uudessa kodissa ja uudessa sängyssä pahvilaatikoiden keskellä koisattuamme saimme myös Elmerille kotiin jo jonkunnäiköistä järjestystä aikaan. Pikku hiljaa sielläkin alkaa näyttää kodilta:) Oli ihanaa nukkua rakkaan kanssa vierekkäin ja hoitaa päivän askareet yhdessä, mutta muutaman viikon nyt siirtolaiselämää vietettyäni, nukkuttuani  milloin missäkin kaupungissa ja syötyäni milloin mitäkin, oli ihanan oikea hetki todeta haluavansa jo kotiin! Turkuun matkustin Vantaalta tiistai-aamuna, tietämättä sitä, koska seuraavan kerran palaisin pääkaupunkiseudulle. Ajatuksena on nyt se, että seuraavat kerrat kyläilen Helsingissä, koska tänne olen nyt tullut jäädäkseni. Turku-life-matkan piti alkaa vasta tiistai-iltana, mutta loppujen lopuksi aloitin jo varhain, koska tiistaina kello 12 alkoi jo koevuoroni hakemassani työpaikassa! Aamulla herätyskelloa tarvittiin, kun hyppäsin aikaisin bussiin, mutta onneksi matkalla kerkesi hyvin syödä välipalaa, meikata ja vetästä pienet power-päikkärit; niiden avulla talsin vesisateesta huolimatta iloisena aloittamaan koevuoron. Ja nyt voin paljastaa, että en yhtään iloisempana olisi voinut kävellä työpaikalta pois, koska kädessä oli kotimatkalla uudenkiiltävä työsopimus ja kalenterissa merkattuna jo ensimmäiset työvuorot!!! Jep, mä sain sen työn!!! Varsinkin koevuoron tehtyäni en voisi olla tyytyväisempi siihen, että just mut valittiin työntekijäksi siihen firmaan ja niihin hommiin. Koevuorosta jäi hyvä maku ja sain taas uuden asian, jota innolla odotan: ensimmäistä työvuoroa!

Jätän teidät kuitenkin vielä jännityksellä odottamaan lisätietoja työpaikasta ja mille allalle nyt pääsin. Kilpailu oli kuulemma kovaa ja koevuorolaisiakin oli haastatteluista valittu enemmänkin kuin vain minä, mutta vain yksi ja paras mies voittakoon ja voin nyt ylpeydellä todeta, että paras mies noihin hommiin olen nyt minä! Esimies valitsi mut, joten hetkellisestä työttömästä, asunnottomasta ja opiskelijattomasta henkilöstä voin nyt sanoa olevani kaikkia noita kolmea! Työllistynyt, opiskelija ja vuokralla asuja. Hymyilyttää, joten nyt on hyvä hetki  mennä nukkumaan ensimmäinen yö yksin omassa kodissa ja kerätä energiat varastoon huomista ekaa koulupäivää varten:) Mahassa vähän muljahti kun kirjotin ton, mua taitaa kuulkaa vähän jännittää! Jännitys on kuitenkin kiva tunne ja sen voi käyttää omaksi hyödykseen, joten iloisilla mielin ummistan silmäni ja aikakonemaisesti hyppään huomiseen aamuun ja koulun alkuun! Työpaikkakertomusta ja iloitsemista lisää siis myöhemmin, lupaan sen.




Stay tuned, mun hedelmäkorin pysyyvyden tunnetta levittävän kuvan sekä tän ensimmäisen yksin vietetyn yön edeltäneen ihanan iltapalan voimin: nyt nukun itseni huomisen odotettuun aamuun.
<3 Jenni




2 kommenttia:

  1. vau onnea uudesta työstäsi!! jännityksellä odotetaan tietoa, että mihin ja mitä se on? t. M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei ollut tarkotus jättää teitä epätietosuuteen, mutta toisaalta eikös pieni jännitys elämässä oo ihan hauskaakin välillä! Mutta kyllä mä sen avoimena paljastan vielä:)

      Poista

Jäikö kysymyksiä? Kommentoitavaa? Jätä terveisesi!