perjantai 29. elokuuta 2014

Kolme kulmaa

K o l m i o .


Täytyy myöntää että asiat on sujunut ja loksahdellut paikalleen täydellisellä tavalla. Sitä aina, ainakin mä omassa elämässäni, toivoo ja luottaa siihen, että asiat järjestyy niille tarkotetulla tavalla ja että jollain on mua varten jotain hyvää ja suurta suunniteltuna. Silti tuntuu epätodelliselta, miten varkain oon päätynyt istumaan nyt tähän löhötuolille kirjottamaan tätä tekstiä. En ensinnäkään olisi edes vielä kuukausi sitten uskonut hevillä, jos mulle olisi kerrottu missä tilanteessa mun tämänhetkinen elämä tulisi just tänään olemaan. Ja jos ennustaja olis mulle tällaista tulevaisuutta esimerkiksi vuosi sitten ennustanut, oisin varmaan vaan luokitellut sen hulluksi ja todennut koko jutun olevan humpuukia. Mutta tässä mä nyt olen, tyytyväisenä istuskelemassa ja huokuen hyvää oloa:) Mun mielestä mun maailmassa ja tässä elämäntilanteessa on kolme kulmakiveä, joiden ympärille lähtisin rakentamaan kaikkea sitä itse elämistä, eli sosiaalista ja liikunnallista sekä haaveellista puolta. Kun kerran opiskelijoita ollaan, tarvitaan mielestäni kolme asiaa, jotka edesauttaa hyvinvointia ja helpottaa elämää kummasti: asunto, koulupaikka ja myös työpaikka...mikään näistä kolmesta ei ole itsestäänselvyys, ei helppo ansaita eikä varsinkaan tule tarjottimella nenän eteen. Kaikkien kolmen eteen täytyy tehdä töitä ja ansaita ne, ja juuri ehkä siitä syystä pidän kaikkia kolmea niin suuressa arvossa. Tiedän, ettei jokainen pidä kaikkia näitä kolmea välttämättömänä tai edes tarpeellisena, mutta mulle nää kolme vähän niin kuin täydentää toinen toisiaan. Ja kunnianhimoinen kun oon, en tyydy yhteen tai kahteen, vaan haluan koko täyden kolmikon. Oon nyt virallisesti ollut turkulainen huomenna kahden viikon ajan, josta oon asunut ja oleillut täällä alle viikon. Ja nyt mulla on kaikki kolme kolmion kulmaa täytettynä. Ja mikä parasta, kaikki kolme olen saavuttanut omin avuin, ilman suhteita tai aidan alitusta vihreämmältä puolen. Kaiken eteen olen nähnyt vaivaa ja vakuuttanut ihmiset itsestäni kerta toisensa jälkeen, eikä mikään ole tullut helpolla vaikka sitä ehkä joku ajatteleekin. Varmasti olen myös sattunut valitsemaan oikean paikan oikeaan aikaan, mutta väitän, että jokaisen kolmion kulman oon ansainnut. Ja siitä oon onnellisimmillani.


Tänä aamuna olin varma, että mun herätyskello on rikki. Ei siksi, etteikö se olisi soinut, vaan nimenomaan siksi, että se soi vaikka "vasta olin laittanut silmät kiinni ja nukahtanut". Kun ei taas ole tottunut aikaisiin nukkumaanmenoihin, eikä varsinkaan yksin nukkumiseen, eikä todellakaan aikaisiin koulu-herätyksiin, oli aamulla hieman vaikeuksia vakuuttaa pää ja kroppa siitä, että nyt olisi aika nousta. Peiton alla hetken kieriskeltyäni alkoi kuitenkin muisti pelata sen verran, että muistin mitä varten kello niin kovasti yritti minua vetää pois sängystä...ensimmäinen koulupäivä! hihhi, loppujen lopuksi hyppäsin ilolla sängystä keittämään kahvia ja laittamaan aamupalaa sekä valitsemaan päivän vaatteita:)



Koska aamu oli omaan tapaani hieman kiireinen, en kerennyt onneksi jännittämään lainkaan! Aamukahvit hörpittyäni olikin jo ripeästi käveltävä kouluun, mikä muuten kesti tasan 5 minuuttia:D Jep; jos ennen oon saanut nauttia lyhyestä koulumatkasta, pistin sen kyllä nyt tässä koulussa ihan uudelle HC-levelille...Eli kävellessäkään ei kerennyt pohtimaan liikoja; perhosia lenteli masussa lähinnä siinä vaiheessa, kun aulaan astuttuani kysyin, mihin luokkaan toimintaterapeutti-opiskelijoiden kuuluisi mennä. Opiskelijoiden. Tästä päivästä lähtien, noin 3,5 vuotta oon nyt sitten opiskelija! Opiskelija alalla, joka kiinnostaa ja innostaa sekä inspiroi. Kuulostaa ihan mahtavalta:) Koulupäivän aikana oikeastaan koko päivä kierreltiin koulua, tutustuttiin ryhmäläisiin ja opettajiin sekä koulun henkilökuntaan, saatiin tonneittain infoa niskaan ja hymyiltiin tuikituntemattomille. Oli ihan huippua! Vaikutan, ja tiedän myös olevani, semmonen lallattelija, mutta musta kaikki ihmiset ja koko systeemi vaikutti hirveen kivalta ja olin vielä koulun jälkeenki ihan jeejee happyhappy:) On huikeeta päästä sanomaan, että ihanaa kun huomennaki on koulua!


Palkitsin itteni tiistaina raskaan ja pitkän päivän jälkeen ja kävin hakemassa Punnitse&Säästä:stä aimo annoksen naminami-pähkinöitä. Miksi? Nyt, kun koulun kulmakiveä ja asuntokiveäkin on hieman valaistu, voisin kertoa lisää siitä kolmannesta kulmasta. Työpaikka on nyt niin sanotusti varmistettu, eli kohtalo puuttui peliin ja päätti lykätä mulle lisää pohjaa mun alkavalle Turku-elämälleni. Rumpujen pärinää......hain siis, ja pääsin, kahvilahommiin takasin! Voi että, kun hain sitä työpaikkaa muistan kutsuneeni hakemista samalla todelliseksi testiksi ja kuinka kohtalo nyt päättäisi, kuuluuko mun mennä takaisin tolle alalle. Sanoin kaikille, että jos mun kuuluu saada toi työ ja jos kuulun tolle alalle, saan sen kyllä, ja jos en saa, en hae enää muita kahvilatöitä välttämättä ainakaan ensimmäisenä. Noh, haastattelu meni hyvin, sain luoton pomolta ja koevuorossa näytin koko sydämellä ja täydellä hymyllä mitä osaan! Ja mähän en ujostellut, vaan tein töitä sillä ilolla mikä mulla sitä duunia kohtaan on, ja näytin kuinka hyvin osaan hommani ja mitä extraa voin tarjota kyseiselle firmalle jos palkkaavat mut:) Oli ihana mennä koevuoroon ja huomata, kuinka hommat sujuu vieläkin takaraivosta. Tän puolen vuoden hermoloman jälkeen huomasin taas nauttivani kahvin keitosta ja leivosten myynnistä, sekä eniten kaikista hommista: asiakkaiden palvelusta ja hemmottelusta:) Jo ennestään, kun vuoden kahvilahommia tein Helsingissä, rakastin työssä sitä, kuinka saan jaettua iloa niin monelle ihmiselle. Tulee niin hyvälle mielelle kun joku kehuu tuotteita tai palvelua, kun saa asiakkaan hymyilemään tai kun saa itselle asetettuna haasteena myytyä asiakkaalle jotain, mitä tämä ei itse edes tiennyt haluavansa kahville tullessaan! hihh, oli kivaa huomata itsessä, ettei sekään taito ei oo kadonnut mihinkään;) Tuun siis tekemään jatkossa iltatöitä Aschan-kahviloilla, enkä vois olla tyytyväisempi nyt kun pääsen osaavien ja laatutietosten kolleegoideni pariin toteuttamaan asiakkaille ihania kahvitteluhetkiä<3

Ihana päivä, huikeita tyyppejä, mahtava iltalenkki ja hyvä iltapala takana! Nyt aivot happea saaneena ja kroppa liikkuneena on hyvä pistää tää päivä pulkkaan ja nukkua huomiseen uuteen koulupäivään, jota into piukeena jo ootan...sanokaa vaan yli-innokkaaksi tai höpsöksi, mutta tältä musta nyt tuntuu. Ihanan innokkaalta.



<3 Jenni

3 kommenttia:

  1. Jesss, en voi kommentoida kun että Jes!! Mieletöntä, ihana fiilis, ihana sä, kaikki järjestyy! <3 wuhuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, jesssss! Rullaillaan vaa ni homma toimii:)

      Poista
  2. hieno juttu! :) sä olet kyllä yksi ihanimmista ja iloisimmista ihmisistä pitkästä aikaa mitä mä tiedän. en yhtään ihmettele, et sä just sait sen työpaikan ja tolla iloisuudella olet sen juuri ansainutkin. ja uskon todellakin että jaat iloa myös tiskin toiselle puolelle runsainmitoin. =D se jos mikä on saavutus tässä maailmassa.
    olen kuullut/lukenut joskus jostain, että jos hymyilee vaikka ihan tuntemattomille vastaantuleville, niinse tarttuu ihan automaattisesti. mä kokeilin tätä silloin (olin ehkäpä yläasteella tuolloin) koulumatkalla vastaantuleville ja mä sain takaisin hymyjä. et jatka vain tuolla iloisella pulppuavalla energialla edelleeen, mä ainakin kannatan sua. <3 t.M

    VastaaPoista

Jäikö kysymyksiä? Kommentoitavaa? Jätä terveisesi!