lauantai 9. elokuuta 2014

Järjestelmällinen epäjärjestelmällisyys

A j a t u k s i a.

En ole mikään stressaaja-tyyppi. Totta kai asiat täytyy ottaa niiden vaatimalla vakavuustasolla vastaan, mutta en panikoi helposti, en murehdi liikoja enkä kyttää kelloa. Yleensä. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut, kuinka nyt stressaa! Joku sanoisi, että "ei ihme, onhan tossa hommaa." No on hommaa joo...

Mua ei kuitenkaan niinkään stressaa se, että on paljon tekemistä, vaan se vetelehtivä odottelu siihen hetkeen, että pääsisi hoitamaan hommat eteenpäin. Toisin sanoen homma on hanskassa, mutta hanskoja ei saa vielä käyttää! Järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti olen pohtinut teoriassa kuinka saan kaiken hoidettua järkevästi ja nyt pitäisi päästä hands on- käytännön pariin. Saattaa näyttää ulkopuolelle siltä, että olen suurpiirteinen enkä oikein järjestelmällisesti saa mitään tehtyä, mutta itse sanoisin, että olen, ja olen aina ollut, "nopeasti alta pois"-tyylinen tyyppi. Eli saatan pyöritellä aloituksen kanssa, mutta sitten kun jotain aloitan, teen sen kerralla kunnolla ja mitä tehokkaammin sen teen, sitä nopeammin homma on alta pois. Eli epäjärjestelmälliset suunnitelmat muodostuvat järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi, ainakin loppujen lopuksi.

Tästä samaisesta syystä en malttaisi enää odottaa, että muuttopäivä koittaisi, että saisin heivata koko banaanilaatikko-arsenaalini Turkuun ja että pääsisin laittamaan tavarat paikoilleen uudessa asunnossani. Toisaalta, en tiedä mitä käsiini ottaisin jos nyt pitäisi tavaroita raahata ulos:D Koska haluaisin hoitaa kaiken tuotteliaasti, en ole vielä edennyt pakkaamisessakaan sitten viime kirjoitukseni...Kuvittelen onnellisesti selviäväni muutamalla kertarykäyksellä pakkauksesta sitten kun sen aika koittaa.

Toivon vaan, että tieni toisesta päästä löytyisi sateenkaaren aarre

Pienoisen pään ylikuormituksen myötä valvon myös öitä miettien asioita. On minulle normaalia, että käyn läpi öisin niitä asioita, joita en päivällä murehdi tai ajattele. Tällä viikolla on siis unikeijut ja liskodiskot rantautuneet meidän makkariin:D Toisaalta on hyvä olla hereillä keskellä yötä: mikä olisi parempi hetki ajatella maailman menoa kuin kello kolme aamulla kun toinen tuhisee vieressä? Olen opiskellut lukiossa psykologiaa ja jo silloin tuntui mahdottomalta, miten aivot voivat toimia sillä kapasiteetilla ja vauhdilla kuin ne toimivat...nyt muistin taas kuinka uskomatonta on, että ne voivat tuottaa ajatuksia siihen tahtiin ja sillä laajuudella, vieläpä keskellä yötä! Yleisesti täysin tärkeitä ja merkityksellisiä asioita:

Onkohan meidän taloyhtiössä biojäteastiaa?  Millaisia vaatteita koulussa pidettiinkään?  
Kuinka usein bussit kulkevat talon edestä keskustaan?  Mitä jos pyörästä puhkeaa kumi? 
Kuinka monta metriä maahan on kahdeksannesta kerrostalon kerroksesta? 
Mitähän banaanit maksavat Turussa?

Ajatuksia kunnes aamu koittaa,
onneksi tällaiseen aamuun voikin pirteänä herätä!

Huh, omat aivot esittää pahempia kysymyksiä kuin kolme-vuotias kyselyikäinen, joka kyseenalaistaa kaiken ja kysyy kaikesta miksi! Onneksi sentään työt ovat nyt pitäneet minut kiireisenä (ja jokseenkin järjissäni, ehkä) edes osan päivästä ja olen päässyt taas liikkumaan mikä tunnetusti helpottaa kaikkiin maailman ongelmantynkiinkin. Olisin muuten varmaan jo saanut aivojen ylikuumenemiskohtauksen...Mulla on muuten vain kolme (3!!!) työpäivää jäljellä, sitten ois aika uusien haasteiden. Harmittavaa sinänsä, että olen viihtynyt nykyisessä työpaikassani todella hyvin, mutta jos elämä ottaa harppauksia tulevaisuuteen, ei kannata jäädä paikoilleen vaan ottaa juoksujalkaa askeleita eteenpäin. Ja vaikken vielä edes tiedä mihin soppaan olen lusikkaani laittamassa, uskon, että haastetta siitä ei puutu...Eiköhän tästä hyvä ja monipuolinen elämän kakku saada leivottua.


<3 Jenni

2 kommenttia:

  1. Hahhaaahh noi kysymykset on mun päästä viety!! Ja muutenkin oon ihan samanlaisilla fiiliksillä paitsi että mun piti hoitaa muuttourakka yhdessä autollisessa ja peräkärryssä koska Joensuuhu on pikkase enemmä nuita kilometrejä kun rakkaaseen Turkuume..Enikeis, luen näitä posteja ihan täysillä, äskeinen fiilis "Jess paljon Jennin blogitekstejä rästissä" Tsemppiä näihin päiviin ihana!!
    Ja above all, nimenomaan , "millaisia vaatteita koulussa pidettiinkään" ???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että blogi aiheuttaa tollasia ajatuksia ja fiiliksiä, ja vielä parempi koska vertaistukena ollaan ja kaikki samassa veneessä! Muutto yhellä kertaa on hatunnoston arvonen homma, peukut siitä! ja samoin tsempit sullekki, hymy korviin ja eteenpäin vaa;)

      Poista

Jäikö kysymyksiä? Kommentoitavaa? Jätä terveisesi!